Keldron, Seikkailu a:sta Ruskea afrikkalainen ori: Hyvän ja pahan kasvot

Mitä tapahtuu, kun sankareilta riistetään kaikki, mikä teki heistä sankareita? Keldron oli ruskea afrikkalainen ori – kunnes noidan kirous kutisti hänet ponin kokoiseksi. Nyt hän on vain pieni valkoinen poni, joka yrittää löytää itsensä uudessa ruumiissaan. Hänen seuralaisensa eivät pärjää yhtään paremmin. Leijonasta on tullut kotikissa. Korppikotkasta tuli tikka. Pöllöstä tuli hauras laululintu. Neljä aiemmin suurta eläintä loukussa ruumiissa, jotka pilkkaavat heidän entistä loistoaan. Heidän ainoa pelastuksensa tulee salaperäiseltä huppupäiseltä muukalaiselta, joka pelastaa heidät kiertävältä sirkukselta – ja piilottaa heidät kaupungin viemäreihin. Tästä synkästä pyhäköstä alkaa mahdoton tehtävä: varastaa Maakivi takaisin kuninkaallisesta palatsista, murtaa kirous ja saada takaisin heidän todellinen muotonsa.

Mutta tämä on vasta alkua. Heidän matkansa vie heidät palatsien ryöstöistä syvälle maan alle syvimpiin esihistoriallisiin luoliin, kirotuista aavelaivoista Afrikan rannoille, missä he liittyvät taisteluun orjakauppiaita vastaan. Ja kun heidän huppupäisen pelastajansa vangitsee juuri se paha noituus, jonka he pyrkivät tuhoamaan, näiden aliarvostettujen sankarien on vastattava perimmäiseen kysymykseen: Voivatko ponista, kissasta, tikasta ja laululinnusta tulla jälleen sankareita?